PÄIJÄNNE AJOT 2002 ja Team Sukkamehu

Kaikki sai alkunsa yli kymmenen vuotta sitten kun Timo ja Arvi kiersivät Päitsin Super Tenerellä ja Boxer Bemulla. Syynä tähän oli kuulemma reitin varrella nähty kunnostettavissa oleva pesukone, jota kaverukset halusivat käydä katsomassa... Sponsoreina heillä oli mm. Mansen Musta Makkara. Pesukonetta ei löytynyt, mutta Päijänne tuli kierrettyä silloin vuonna 1992.

Sitten vuoden 2001 tienoilla Timo(Super Tenere 750) rupesi hehkuttamaan "lähtekääs pojjaat Päitsille isoilla enduroilla, sillä täytyyhän se kymmenen vuoden välein kiertää...ja jos se pesukone jäi kuitenkin viimeksi huomaamatta!!!"


Ensin mukaan lupautui Marko heinäkuun helteiden ja työn madaltaessa harkintakykyä. Sitten myöntyi Kipa firman saunaillassa oluen pehmittäessä tietä. Lopuksi Marko sai puhuttua mukaan myös Kimpen ja Kimmon (reissun Kimmokerroin oli kolme :)

Isoilla möhköenduroilla matkaan lähtivät:


Talvella alkoikin ankara pyörien rassaus (pääaiheena maavaran ja jousituksen parantelu) ja ajoharjoittelu(osa harjoitteli viikoittain ja osa kolme kertaa koko talvena...).

 


Perjantai 22.03.2002


Koko konkkaronkka nähtiin sitten 22.3.02 Malmilla viivalla. Osa porukasta tosin otti melunmittausta katsastuksessa pariin otteeseen, "mutta eikös olekin kaunis ääni, vaikka hieman voimakas...eikö?" Ruokolahden Vikke teki ristinmerkin kun näki Timon teneren tulevan…

Perjantaina oli kuntoluokalla neljä maastokoetta ajettavanaan. Malmin pätkällä otettiin totutellen ja ensikertalaiset kisoissa noin yleensäkin, Kimpe ja Kimmokin pääsivät tositoimiin.

"Uinu, uinu lemmikkini, syvällä maan povessa"


Kakkospätkä oli Viinikka jolla oli solkenaan ojien ylityksiä, jotka oli onneksi aika hyvin täytetty rangoilla...no broblem


Kolmospätkä Lavanko olikin koitua Kipan kohtaloksi. Kipa lähti meistä viidestä ensin pätkälle ja yksi toisensa jälkeen ohitimme hänet pätkällä, Kipan Twinin sammuessa pytty kerrallaan ja eikä millään käyntiin. Onneksi Kipa vanhana mekaanikkona älysi vian olevan bensapuolella, bensapumpun ohitus letkuin ja pienen suostuttelun jälkeen pyörä kävi taas ja ei kun menoksi. Aikaa meni n. 35 minuuttia pumppuoperaatioon. Sitten Kipa jäi pätkän takalenkillä 2 kertaa jumiin ja ketjut poies. Mutta homma jatkui. Pätkän maaliin tultiin niin vaivihkaa, että Kimpe ja Kimmo kyselivät Markolta ja Timolta AT-Asemalla huolissaan "missä se maali oikein oli? Saako mennä takaisinpäin katsomaan, jos me mentiin siitä ohi?"


Perjantain viimeinen pätkä oli MK 4 Seutulan pätkä joka ajettiin illan tummuessa pimeässä. Porukan hyvät valovarustukset pääsivät oikeuksiinsa ja Sähkäriarska yritti ottaa maalikurvissa kuvaa DR:n 7" H4 ja kahden halogeenivalospotin valaistessa päin kameraa… Perässä tulleesta Timosta Arska ottikin sitten kuvan sivulta päin… Itse pätkä oli vauhdikasta metsäkoneuraa. Jäi hyvät fiilikset yötauolle.


Yöpymispaikkana oli Järvenpään Matkailukeskus, jossa oli alkuperäisen majoituksen avain hukassa. Saimme sitten tilalle kahden pienemmän mökin avaimet, joista vain toisessa oli sähköt läpi yön...

 



Lauantai 23.3.2002

Kipa ja Timo aamun starttia odotellen


Ammun lähdössä joku kysyi Timolta "miten tuli mieleen lähteä tommosella pyörällä päitsille?" Johon Timo "tää on mun ainoo, mutta paras pyörä" Lauantaina aamulla paleltiin hieman siirtymällä ja eka pätkällä hikoiltiin. Sen nimi oli Hirvihaara(ts. Ohkola) ja pituutta 20 km. Siellä oli onneksi vielä lauantaina menomatkalla suht kova pohja. Vain spoorin syvyys aiheutti Kipalle ketjun päältäputoamisia. Muuten homma eteni hyvin.


Sitten olikin taas sairas n. 70 km siirtymä Hälvälän pätkälle Lahden kupeessa.


Tarkkaa kartan syynäilyä ja taktiikkapalaveria Evon huoltotauolla

Kolmannella lauantain maastokokeella, Evolla olikin sitten jo lunta ja spooria omiksi tarpeiksi.


Sitten olikin taas vaihteeksi n. 60 km siirtymä, josta onneksi oli suuri osa pikkuteitä ja metsäautioteitä, joita porukkamme urvuuttikin sydämensä kyllyydestä. Hieno aurinkoinen keli, pikkupakkanen, piikit alla, bensaa tankissa :) jesss!


Ellen kertoisi, ette arvaisi…tässä täytetään Kimmon juomareppua

Kuhmoisten pätkä olikin sitten tehty varta vasten kuntoluokalle ja sivareille. Vauhdikasta metsäautotietä ja koneuraa.


Hohhoijaa, vaihteeksi 50 km siirtymä, onneksi oli taas osa soralla :)



Jämsän nesteellä oli huoltotauko…Timo poistaa jarrut? Vauhdin surmat?

Kipa tankkaa

Jep, kyllä se on Transalp



Sitten tuli Jämsän Kaatopaikan(Haapajoen) pätkä. Se oli kuntoluokalle ja sivareille erikseen tehty. Pääosa 6 km pätkästä kulki umpihankeen pellolle tampatulla väylällä, johon oli ajettu kaksi sairaan syvää renkaan uraa. Dr jossa oli eniten maavaraa ja kapein moottori, meni nippa nappa ja hieman tuurillakin sukkana pelto-osuudet, Markon nostaessa vain yhdessä ojan ylityksessä. Timolla ja Kolmella Kimmolla olikin sitten hieman enemmän nostoa, työntöä ja ketjujen asennusta. Timo otti vielä just ennen maalia otti innoissaan sivareiden ohituksesta horjahduksen kunnolla katolleen ojasyvänteeseen, josta tarvittiin kolme miestä nostamaan tenereä takaisin baanalle. Eräs juniori totesi Timon Jammua nostaessaan runnista "miten yksi mopo voi painaa näin päljon?" Kaikki selvisivät kuitenkin kunnialla pätkän maaliin.

Miten niin syvät spoorit?…Kimpe keventää:

Kimpellä kevyt keula, painava peräsin

Kipa kurvailee

P3230107.jpg

Kipa alias spooripeto

Marko odottaa Jämsän pätkän lähdössä ja Nyykoolin Maralla on asiaa niin vimmatusti

Marko Jämsässä

Marko Jämsässä 2

Tenere on kevyt nostaa spoorissa...

Timo, mennään mennään

Timo venaa spoorissa

Timo "miten noista ny pääsis ohi?"

Timo, lähikuva

 

 


Jupii, n. 100 km siirtymä Jämsästä Kärkisten salmen sillan kautta Joutsan Josemora nimiselle pätkälle. Marko suunnitteli vaihtavansa takarenkaan huollossa ennen Josemoraa, mutta vaikka vauhtia oli niin paljon kuin kuskista ja Dr:stä irtosi(mikä ei ole aina ihan vähän) aikaa jäi vain 1 minuutti ennen määräaikaa AT-asemalla. Josemoralle saapuessa ottivat monet AT-pisteitä oikein urakalla. Muuten ok, mutta liikenteen seassa asvaltilla piikkirenkailla hurjastelu ei ole oikein järkevää(järjestäjät huom!). Itse josemora olikin sitten osin jollain rallicross tyyppisellä radalla, joten sileällä takanakillakin pääsi oikein hyvin.

Kimpe Josemoran lähdössä

 

Marko ja Kipa vaihtoivat 15 minuutin huoltotauolla ennen yötaukoa takarenkaan (asvaltilla hurjastelu teki viimeistään selvän takanakista). Kipalla kävi sitten paska mäihä: huollosta maantielle oli pieni 50 metrin spoorinpätkä jossa oli syvä vesispoori. Siellä sitten Kipalta ketjut eturattaan ja vaihteensiirtäjän akselin ympärille tuhannen sykkyrään koko viritetyn twinin moottorin voimalla ja ei irti sitten rengasraudoillakaan eturatasta ulos vääntäen. (huoltoalue ja muutama kymmenen huoltoautoa 30m päässä). Ja joukosta oli yksi poies :(


Sitten yötauolle Maran tenniskeskukseen, hyville eväille, saunaan ja yöpuulle.


 

Sunnuntai 24.3.2002


Kuntoluokan oma sunnuntain ensimmäinen MK 17, Korteaho, ajettiin siirtymänä, sillä se oli todettu vaarallisen nopeaksi. Siitä huolimatta Timo horjahti kaksi kertaa, kuin varmuuden vuoksi. Pätkä olikin aurattua, sileäksi jäätynyttä metsäautotien pohjaa. Tiukkia kurveja ja mäennyppylöitä. Markokin meni muutamat kurvit jäiset penkat kolisten. Eräs katsoja kysyi "miten tuommoisella lehmällä voi ajaa?" johon Marko vastasi "kun lypsää aina välillä!"


MK 18 Tienpää heti perään oli myös vauhdikasta metsäautotietä suurelta osin.

Ja jälleen vaatimaton 50 km siirtymä ennen MK 19 Härkälää Heinolan jälkeen.


MK 20 Sarviste jälkeen pikku 110 km siirtymä ennen MK 22 Ohkolaa. Ohkolan pätkällä työnnettiin alkupään syvissä spooreissa joukon kaksisylinterisiä. Mutta maalista siirtymälle ajaessa mielen virkisti Opettaja Jussin kannustus huudot "HYVÄ VELJET, HIENOA" ja taas jaksoi palella 40 km siirtmän ennen MK 21 Viinikkaa.

Timo Ohkolan puolivälin metsäspooreissa

Kimpe Ohkolan spooreissa

Kimmo Ohkolan spooreissa

Timo Ohkolan crossiradalla

Marko Ohkolan crossiradalla

Kimpe vauhdissa

Kimmo Ohkolassa


Viinikka olikin jo sen verran sulanutta pelto ja ojabaanaa, että sai hieman varoa. Timolla aurinko teki kesäiset fiilikset ja maalisuoralla fiilistellessä Tenere päätti sukeltaa kivikossa olleeseen surarunniin viilentymään. Öljypohja vuotamaan, kylkiluu rikki ja kauluksesta jäähdyttävää kuravettä annos, mutta ei Markon tarvinnut odottaa kuin minuutti, niin Timo oli taas peesissä siirtymällä ;)


Sitten viimeinen 19 km siirtymä ennen viimeistä Malmin pätkää ja maalia. Perinteisesti jännitti vikalle pätkälle lähtö jos mahdollista enemmän kuin startti perjantaina… Mutta paria nostoa ja sitä että Timo meinasi ajaa lentokoneen peräsimeen kypäränsä, kaikki neljä pääsivät viimeisen pätkän maaliin. Ja se herrasmies joka lähdössä lupasi nostaa hattua, jos maaliin pääsemme, todella nosti meille hattuaan, kun maaliin saavuimme :)

Marko huipulla ennen maalia

Timo ja Marko maalikorokkeella

Timo maalissa

Marko maalissa

Kimpe maalissa

Kimmo maalissa

Lähdimme tavoitteena maaliin pääsy ja ajoittain kannoimme ja autoimme toisiamme, joten mistään tosissaan kilvan ajosta ei ollut kyse. Tässä kuitenkin TULOKSET

Kiitokset Päitsiä järjestämässä olleille tahoille, huoltomiehillemme ja reitillä meitä kannustaneille, sekä kuvia tätä juttua varten lähettäneille: Anssi Ylöselle ja Ari Peltolalle! Ja tietysti kotijoukoille, kärsivällisyydestä ennen päitsiä ja että pääsimme reissuun ;)


Timo, Kipa, Marko, Kimpe ja Kimmo



Sivujen tekijä:
marko@tamminiemi.com


Sponssi:
www.tamminiemi.com