Toloppakelekalla Vilippulaan - kirjasta: Tamminiemen Manu, kyläkuntansa arvokkain isäntä, oli maksamassa papinvaaluja rovestille Ruoveden Pyynikkilässä. Kun rovasti oli saatavansa kuitannut, hän kehoitti Manua menemään pappilan kyökkikamariin kahville. Mutta omasta mielestään Manun olisi pitänyt tulla kutsutuksi pappilan saliin. Hän sanoi rovastille: "Kyllä Tamminiemessäkin on kyökkikamari".

Kalle Koskinen teki torpankontrahdin Tamminiemen Manun kanssa ja asettui Onnelan torpan asukkaaksi. Torpankontrahtiin kuuluivat taksvärkkipäivät. Onnelaan oli tullut tieto, että seuraavana päivänä Tamminiemessä leikataan ruista. Kun kellonaikaa ei ollut sovittu, lähti Kalle jo ennen viittä. Tamminiemen pihalla ei näkynyt muita kuin isäntä, joka istui kaivon kannella. Sanottiin hyvät huomenet, juteltiin, mutta kun värkkäreitä ei kuulunut, Kalle kysyi, missä väki viipyy. Isäntä sanoi: "Pellolla olivat, menivät sinne jo aamulla". Kallen sisu ei antanut myöten enää kysyä isännältä, missä päin ruishalme oli. Arvaamalla löytyi.

Onnelainen oli tekemässä tavanomaista taksvärkkipäiväänsä Tamminiemessä. Illallisen jälkeen isäntä astuskeli Kallea kohti käsiojossa ja sormien välissä oli hyvä rahatukko. Isäntä sanoi. "Tämä ei ole palkka eikä velka, mutta osta sillä lehmä', että saat mukuloilles maitoo". Isäntä-Manusta ja torppar-Onnelaisesta tuli uskolliset ystävät.

Tamminiemessä pojat olivat maalanneet ja kiilloittaneet kirkkoreen Manu-vaarin mielestä liian koreaksi. Vaari ryhtyi täydentämään työtä ja veteli tervaa päälle. Pojat yrittivät esittää omia vastalauseitaan, mutta vaari ei ollut kuulevinaan, vaan sanoi: "Maalari putsaaa ja puleeraa".

Naapureitten pojat Tamminiemen Antto ja Rajan Antto olivat Tammilahden tienoon parhaat luistelijat, mutta tietoa ei ollut, kumpi oli lopulta parempi. Elänne oli jo jäässä, kun molemmat Antot menivät polttopuita kasaamaan Tamminiemn Raivionniemeen. Sinne oli jäämatka, joten luistimet sopi ottaa mukaan, kun kelikin oli hyvä. Tamminiemen Antto iski heti kirveensä kantoon kiinni ja sanoi: "Tänäpäivänä katsotaamn, kumpi meistä on luistimilla parempi!" Ajatus miellytti toistakin Anttoa. Lähdettiin rinnakkain kohti vastakkaista Savitaipaleen rantaa. Palattiin rinnatusten, kierrettiin Elännettä ristiin rastiin, kieputtiin saarien ympäri, aina vaan rinnakkain. Tamminiemen rantaa sentään varottiin, ettei kotiväki päässyt tuntemaan. Koko päiväsydän kului jännittävässä ottelussa. Iltahämyssä palattiin Tamminiemeen. Paremmuus oli jäänyt ratkaisematta. Pojat istuivat syömässä, kun Manu tuli pirtin puolelle. Hän sanoi: "En eläissäni ole nähäny niin hyviä luistinmiehiä kuin tänään Elänteellä, leijailivat kuin pääskyset jäätä pitkin. Satuitteko näkemään, keitä olivat?" Mutta Antto-pojat vakuuttivat: "Ei ole huomattu, tehtiin töitä kovasti." Isäntä nuhteli: "No olisitte tekin nyt saaneet niitä tovin seurata, kun minäkin huvikseni kattelin koko päivän." Manu maksoi Rajan Antolle kyllä hyvän päiväpalkan, mutta silti Antto oli sitä mieltä, ttä siinä ei ollut penniäkään liikaa, niin kova päivä se oli ollut.

Toloppakelekalla Vilippulaan kasku n:o 401 jonka kertoja on Tamminiemi Veli-Jussi: Raatari Noustaatti ( oik. Nålstedet eli Neulanen ) omisti Vessarin. Sieltä hän lähti ostamaan vanhimmalle pojalleen Manulle Tamminiemeä. Kauppa syntyi helposti, sillä lohnan nenällä oli looturahat valmiina talokauppa varten. (Kaskussa on väärää tietoa, Nåhlstedt ei omistanut Vessaria, vaan oli sen vuokraaja)

Perimätietoa: Manu oli omapäinen mies, joka määräsi talossaan. Milja piti rusinasopasta, mutta Manu ei antanut keittää. Kahvia sai kyllä keittää ja niinpä Milja keitti rusinasoppaa kahvipannussa. - Manun sanonta:" Aaamusta sitä ihiminen aikoo mitähäntä aikoo". Talollinen Vilppula Tamminiemi.

Lapset:

Lapset:

Lapsi:

Lapset:

Yksi näistä oli Olof Danielsson Österberg. Olof oli syntynyt Roslagenin Dannermoran pitäjässä n. 1694 ja tuli sotilaaksi n. 1711 (27 v. 1721) Ruoveden komppaniassa hänestä tuli Väärinmajan ruodun nro 85 korpraali, myöhemmin ruotu muuttui numeroksi 87. Hän oli lukutaitoinen ja asui Kotalahdessa ja Seppälässä. Hänen tehtävänään oli toimia kouluttajana 1696 perustetussa ruotuarmeijassa. Koulutus tapahtui Ruoveden kirkolla. Ohjesäännön mukaan piti harjoitusta olla alkuvuosina kaksi kertaa kesässä kahden päivän jaksoissa sekä kerran kesässä oli määrä lähteä 10-päiväisiin rykmentin harjoituksiin. Rykmentin kokoontumiset ja harjoitukset pidettiin 1770-luvulle Messukylässä, sen jälkeen Parolassa. Matkat kuljettiin tietenkin marssimalla.

Ruoveden komppanian päällikkönä toimi sotavankeudesta palattuaan 1723 Robert Watzon (hän oli ollut 4 vuotta sotavankeudessa Siperiassa, mutta karkasi sieltä kävellen kotiin.) Watzon lupasi olla jokaisen ruotsalaisen sotilaan lapsen kummina osoittaen näin, että maa tarvitsi jatkossakin sotilaita. Hän myös piti lupauksensa jos oli paikkakunnalla ja sotilaat tekivät parhaansa. Niimpä melkein kaikki naimattomat löysivät aviokumppaninsa täältä, muutamat jo naimisissa olleetkin. Näin kävi myös Olof Österbergin. Hän oli hankkinut hevosen ja kätevänä käsistään hän aikansa kuluksi oli tehnyt rukin, jota ei silloin Suomessa vielä tunnettu. Kotalahdessa hän nosti sen hevosen selkään ja lähti Seppälään katsomaan piikatyttöjä. Sieltä hän löysi Maria Iisakintyttären, s 22.3.1703. Olof oli myös Ruotsissa naimisissa Elisabeth Nilsintyttären kanssa.

Maria oli Mannisen kylän suurimman talon tytär, mutta tietysti hän ihastui tuollaiseen komeaan ratsumieheen, joka vielä toi hänelle lahjaksi rukin, sillä Olofilla oli sotilaan uniformu, johon kuului kolmikulmainen hattu, sininen päällystakki, varustettu keltaisella kauluksella ja vuorilla sekä messinkisoljilla, liivi ja housut olivat keltaiset. Ensimmäinen lapsi syntyi 1724, kastekirjaan on merkitty äidiksi Maria Jaakontytär, mutta tätä äidin patronyymiä on syytä epäillä, sillä aviottomien lasten kohdalla merkinnät ovat suorastaan tarkoituksella vääriä. Käräjillä määrättiin molemmille asiaankuuluvat sakot. Toinen tyttö syntyi 17.12.1727 saaden nimekseen Kirsti. Tällöin Olof määrättiin kujanjuoksurangaistukseen (kujanjuoksussa rangaistava kulki lautamiesten välistä määrätyn määrän kertoja ja lautamiehet löivät raipoilla kahta puolta). Ilmeisesti Olof oli sangen suosittu henkilö, koska lautamiehet eivät tarpeeksi tehokkaasti suostuneet toimeen panemaan rangaistusta ja saivat myöhemmin sakot laiminlyönnistä. Pariskunta ei rangaistuksesta huolimatta suostunut eroamaan ja seuraavana vuonna syntyi taas lapsi poika 2.5.1728, joka sai nimekseen Daniel. Käräjillä todettiin tällöin, että Olofin vaimo Ruotsissa oli suostunut avioeroon kuultuaan miehensä elämästä Suomessa. Vihdoin voitiin Maria ja Olof laillisesti vihkiä. Heille syntyi vielä tytär 2.7.1731, joka sai nimen Anna. Kohta tämän jälkeen Olof katoaa kirjoista, ehkä hän palasi takaisin Ruotsiin. Hän oli saanut eron palveluksesta 28.8.1728.

Kirstn kohdalla suku jatkui niin, että hän avioitu Ruhalan sotamies Antti Robertin kanssa. Heille syntyi neljä lasta. Danielista tuli 1775 Talluslammin torpan uudisraivaaja ja hänen ainosata pojastaan sotilas. Ilmeisesti hän kaatui Suomen sodassa, koska hän on kuollut 1808. Hänen pojastaan tuli räätäli Nåhlstedt. Annan suku suuntautui Vilppulan Ajostaipaleen kylälle.

Lapset:

Lapset:

Tärkein käsityön ala lienee ollut sepän ala - "syystä on sepälle palkka", sanoo sananlasku. Ruoveden väärinmajan Heikki Mannista, joka oli Mannisen isäntänä v. 1647 - 1672 kutsutaan v. 1650 nimellä Henrik Smed, mikä osoittaa hänen toista ammattiaan. VRH I s. 290.

Lapset:

Lapsi:

Lapsi:

Lapsi:

Talvella v. 1600 oli Ruoveden Väärinmajan Jaakko Manninen erään aatelismiehen Kaarle Kustaanpojan palvelijan Sarka-Sipin kanssa mennyt Tuomas Olavinpoika -nimisen kruununtalonpojan eräpirtille (äräpörtte).Se sijaitsi alueella, jonka aatelismies katsoi omakseen. Saapujat häätivät sen tähden Tuomaan ja hänen veljensä ja "heittivät alas rakennuksen katon". Esimerkki osoittaa, että jonkinlainen asuinhuone on kuulunut eräsijalle. VRH I s. 132.

Vanhan Ruoveden rikkaimmat karjanomistajat v. 1600: 12. sijalla Ruovesi Väärinmaja Jaakko Manninen 19 23/24 nautayksikköä.VRH I s. 268. {Kota-aho Ulla, Pajunen, Pirkko: Matias Mattlinin esivanhempia: 360}.

Lapset: